Elle Lazarov

Loisnainen Amanda Fredrika Aaltonen.

Kyllä sana loisnainen hätkäytti, mutta tällä määritelmällä Amandaa kuvattiin virallisessa paperissa  1890.

Amandan tarinan kertoo Katja Kallio kirjassaan " Yön kantaja".  Amanda on todellinen nainen, jonka kohtalon ympärille Katja on kirjansa punonut.

Amanda oli lapsesta asti, "erillainen", vaikea , äitinsä lehtolapsi.  Oli mielikuvitusta muillekin jakaa, valheita piisas, työ ei maistunut ja  hän lähti jo  nuorena omille teilleen.

Katja  lisää tähän totuuteen mielenkiintoista fiktiota. Kuva Amandasta vaikuttaa kaiken aikaa uskottavalta.

Amanda ratkaisee rahapulan mailman vanhimmalla ammatilla. Hän oli kulkuri.

Satavuotta sitten oli jyrkkiä säädöksiä joiden nojalla tarkkailtiin ja rangaistiin henkilöitä,  jotka elivät "yhteiskunnan ulkopuolella".  Varsinainen irtolaislaki 1937-1986. 

On tuntuma, että tätä lakia sovellettiin etenkin naisiin. Miesten kulkurikulttuurihan on suomalaisen romantiikan lähde.

Amandan elämästä romantiikka oli kaukana.  Hän joutui työlaitoksiin  ja vankilaan, ulospääsyä ei ollut. Kukapa vankilassa olosta nauttisi ja kapinamieli oli kova.

Turun saaristossa oleva  Seilin saari oli " karkoituspaikka" jonne mielisairaat vietiin ikihoitoon.

Seilin saarelle passitettiin 26 vuotias Amanda,  vaikka pakkoytyölaitoksen johtaja  antoi lausunnon, ettei hän ole mielisairas, kuriton kylläkin.

Amanda pääsi parempikuntoisten siipeen omaan selliin. Tosi sairaita hoidettiin päärakennnuksessa.

Koska Katja kirjoittaa Amandan näkökulmasta kirjassa ei ole rankkoja kuvauksia sen aikaisista mielisairaalahoidoista.

Kuvaus sairaalamiljööstä  arkisine toimineen on niin aidon tuntuista, että oli pakko käydä googlettamassa onko Katjalla hoitoalan kokemusta, ei ole hän vain on niin taitava kirkjoittamaan.

Ymmärrettyään,  että ei pääse ikunaan pois Seilistä Amanda yrittää karata.  Rangaistus on kova, pakkopaitaa ja eristystä pariviikkoa. Paikallaan olo pakkopaitarangaistus se vei potilaan  ihan fyysisesti heikkoon kuntoon.

Kirjan ahdistavin kuvaus oli tilanteesta, kun potilas makasi selällään "paidassa" ja toinen potilas kävi kurkistusikkunasta päivittäin katsomassa häntä silmiin, tämä katse piti häntä hengissä.

Amanda ei karkaile enää. Hän sopetuu, hospitalisoituu ja vuodet kuluu, vuodenajat vaihtuu Seilin saarella. Työ on lääkettä.  Sosiaaliset ympyrät sitovat ja rauhoittavatkin  Amandan.

 

Amanda katselee kärppää, joka tujottaa vastaan eikä pakene.  Hänen tekisi mieli säkyttää se. 

"Vaikka, toisaalta on pitkä aika siitä, kun joku on viihtynyt näin pitkään hänen kanssaan. Paitsi aika, Aika on viihtynyt hänen seurassaan niin, ettei ole millään malttanut kulua.  Yhdeksäntoista vuotta hän on yrittänyt  kuluttaa sitä. Mutta se on vain istunut ja tuijottanut häntä hievahtamatta."

 

Aamulehden arvostelu ja neljä tähteä "Kallio kuvaa upeasti epävakaata mailmaa"   Mitäpä tuohon muuta. Minä olen valmis antamaan viisi tähteä.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Olipa vaikuttava blogi. Jaksaisiko lukea tuon kirjan, en tiedä, sillä taitaa olla melkoisen rankkaa luettavaa. Naiskohtalo, jollaisia ennen eri syistä oli.

Löysin suvun tietoja etsiessä ainakin yhden henkilön, joka oli irtolainen. Kun mies Mikki-nimeltään lähti Amerikkaan 1892, vaimo ajettiin torpasta, jossa olivat asuneet. Hän synnytti aviottoman pojan. Lapsia oli elätettävänä useita. Asuivat missä milloinkin sukulaisten nurkissa tai metsässä tai missä oli jotain mistä sai leivän ansaittua. Mies kuitenkin palasi Suomeen 7.10.1899 ja heille syntyi vielä tyttö. Perhe eli irtolaisina. Melkoista elämää. Mies lähti uudelleen Amerikkaan ja niin lähtivät perheen jäsenet yksi toisensa perään. Ei täällä ollut sosiaaliturvaa eikä työtäkään, köyhyyttä vain loputtomiin tuolloin.

Melkoist kurjuutta löytyy Suomesta, kun noita aikoja tutkii. Tosin löytyy sitten loistoakin, joten oli joillakin elämä mahtavan hienosti ja kaikkea oli mistä unelmoida saattoi. Tällaista ei toivoisi enää koskaan tälle maalle käyvän, mutta mistä sitä tietää osataanko toimia oikein, siis osaavatko poliitikkomme tehdä hyviä ja oikeita päätöksiä vai onko kahtiajako voimistumassa.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Kiitos Irja kommentistasi.
Nämä irtolaislait purivat ennenkaikkea naisiin. Nainen oli haavoittuva lehtolapsineen. Kuritushuoneen pelko todellisuutta. Seilin saarella oli nuoria naisia jotka oliva lapsensurmaajia.

Sata vuotta ja nyt meillä on näin hyvin!

Ei se niin synkkä kirja ollut. Katja osasi kirjoittaa siihen elämisen valoakin, mutta niinhän se oikeassa elämässäkin,ettei niin synkkää ettei jostain valo pilkahtais.

Aurinkoista Pääsiäistä.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset