*

Elle Lazarov

Kaikki blogit puheenaiheesta Kirjallisuus

Voiko Hesari olla väärässä?

Voiko tämän vuoden paras romaani, Finlandia-palkinnon voittaja, olla sellainen kirja, jota Suomen vaikutusvaltaisin sanomalehti ja sen mahtavat kriitikot eivät noteeraa edes kymmenen parhaan esikoiskirjan joukkoon? Eivätkö ne siellä Hesarissa tunnista hyviä kirjoja?

Kysymykset tulivat ajankohtaisiksi viime viikolla, kun kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat julkistettiin. Ehdokkaiden joukossa oli yksi esikoiskirja (Cristina Sandu: Valas nimeltä Goliat, Otava 2017), jota Helsingin Sanomat ei kelpuuttanut kymmenen parhaan esikoiskirjankaan listalleen.

Pöytä katettu Elisabeth Rehnille

Kaunokirjallisuuden Finlandia -palkintoehdokkaat on julkistettu. Pöytä on katettu Elisabeth Rehnille, joka julkistaa valintansa 29. marraskuuta. Ehdokkaat ovat tässä:

Hauru, Hanna: Jääkansi (Like)

Hurme, Juha: Niemi (Teos)

Liimatta, Tommi: Autarktis (Like)

Liukkonen, Miki: O (WSOY)

Sandu, Cristina: Valas nimeltä Goliat (Otava)

Yli-Juonikas, Jaakko: Jatkosota-extra (Siltala)

Onko jotain pyhää, mihin ei saa koskea?

Tämä kirjoitus ei käsittele uskontoa, vaikka pyhiä asioita pohdiskelenkin. Mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä? Onko taiteessa jotain, niin pyhää että siihen ei saa koskea. Yksi todella pyhä asia suomalaisille on Tuntematon sotilas. Kun Louhimies kertoi tekevänsä Tuntemattoman sotilaan, niin oli kuohunta valmista. Saako niin pyhään teokseen koskea, miksi tehdä siitä kolmas versio, ei tule onnistumaan. Nyt kun saatu Tuntematon sotilas ensi-iltaan, niin jokainen voi todeta oliko se onnistunut vai ei. Minut se yllätti täysin ja todellakin positiivisesti.

Kauhun puolesta

Viehtymys pelkoon, turvalliseen pelon kokemiseen, on kirjoitettu ihmiskunnan syvimpiin tunteisiiin.  Kummitustarinoita kerrottiin luultavasti jo homo sapiensin alkutaipaleen iltanuotioilla, heti sen jälkeen kun homo sapiens oli tajunnut oman kuolevaisuutensa, ja oman elinaikansa rajallisuuden.

 

Nykyaikana kuolemalla leikittelevä kauhuviihde voi hyvin, mutta se on silti aliarvostetussa asemassa. Kauhuelokuvat ja kauhukirjat ovat taiteen paaria-luokkaa, vaikka tuotostensa parissa ihminen pääsee kasvotusten elämän suurimman kysymyksen, eli oman kuolemansa kanssa.

Puolustuspuheenvuoro indiekustantamiselle

Käsite indiekustannus purkautuu auki nohevasti allianssin kautta

“If you see yourself as the creative director of your books, from concept to completion and beyond, then you’re indie. You don’t approach publishers with a longing for validation: “publish me please”. (Please, please, I beg you, ple-e-e-e-ase!)

Kalle Päätalo - elämän vonkamies

Mikko Niskanen teki vuonna 1986 Kalle Päätalon kirjojen pohjalta elokuvan, jolle hän antoi nimeksi Elämän vonkamies. Elokuva tuli mieleen, kun luin juuri julkaistua ensimmäistä Päätalo-elämäkertaa (Ritva Ylönen: Kalle Päätalo - Kirjailijan elämä, SKS 2017).

Päätalo (1919-2000) edustaa vonkamiehen lailla mennyttä maailmaa, joka ei aina nykyihmiselle avaudu. Vonkamies tarkoittaa uittomiestä, joka valvoo ja ohjaa joen rannalta tukkien kulkua.

Punainen sohva hytissä nro 6

 

Jospa junalla Moskovasta Mongoliaan…?” Kaveri heitti tuon kysymyksen. Nyt, kun hän käy Stadissa, parin lasillisen jälkeen olemme taas Siperian junassa. Tuolla junalla ovat matkustaneet suuren junamatkailija Paul Theroux`n lisäksi, mm. kaksi kirjailijanaista; ranskalainen Michèle Lesbre (Le Canapè rouge / Punainen sohva, 2007) ja suomalainen Rosa Liksom (Hytti nro 6, 2011).

Lennokasta menoa Juha Hurmeen siivellä

En tiedä, onko Juha Hurme nero, mutta läheltä liippaa. Hullu hän ainakin on, jos uskoo hänen omiin kokemuksiinsa perustuvaa kirjaansa (Hullu, Teos 2012). Hulluksi Hurme on harvinaisen selväjärkinen mies.

Uudessa kirjassaan Hurme esittää vauhdikkaan tulkintansa alkuräjähdyksestä aina vuoteen 1809, jolloin Suomesta tuli osa Venäjää ( Juha Hurme: Niemi, Teos 2017). Aikajänne ei ole enempää eikä vähempää kuin 14 miljardia vuotta. Kyse on koko maailmankaikkeuden kulttuurihistoriasta.

Suuri Amerikkalainen Romaani

Vähintään kerran vuodessa Yhdysvalloissa julkaistaan jonkun mielestä se Suuri Amerikkalainen Romaani, jota kaikki ovat odottaneet. Viime vuonna se oli Nathan Hillin esikoisteos (Nix, Gummerus 2017). Nyt tämä Hillin järkäle (718 sivua) on julkaistu myös suomeksi.

John Irving on saatu lausumaan, että Hill on huikeuden mestari ja New York Timesin kriitikon mielestä Nix on ”ensimmäinen lukemani kirja kahteenkymmeneen vuoteen, joka ansaitsee luonnehdinnan Suuri Amerikkalainen Romaani”.

Rönkäkin tuotteisti Tuntemattoman sotilaan

Tuntemattoman sotilaan tuotteistamisesta on kohkattu viime päivinä, kun Aku Louhimiehen valmisteilla olevan elokuvan siivellä on ryhdytty mainostamaan erilaisia tuotteita. On markkinoitu vessa- ja tiskiharjoja, lattiakaivosuodattimia, hiussieppareita, kahvia ja kivennäisvettä.

Väinö Linnan poika Petteri Linna kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidesivulla, että ”tuotteilla - toistaiseksi Saludo-kahvi, Vichy-pullot ja Sinituote-siivousvälineet - ei ole perikunnan puolelta minkäänlaista tukea, eikä tätä olisi hyväksynyt myöskään Väinö Linna itse”.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä