Elle Lazarov

Nolo olo.

Meillä oli vuotuiset  Salppurin kisat.

Yli kolmesataatuhatta kävijää kansoitti Salpausselän montun. Tuli kultaa ja hopeaa ja melkeinin voitettiin, hyviä sioituksia. 

Se mitä mäessä tapahtui ei kai koskaan aikaisemmin, yksikään suomalainen ei päässyt toiselle kierrokselle kummassakaan kisassa.  Pokkana pojat olivat haastateltavina kaikesta huolimatta. Varmasti ei tuntunut hyvältä. Telkkarin ääressäkin oli nolo olo.

Ei ne epäonnisumiset yrittämisen puutteesta  johtuneet.

Mitä pitäs sitten tehdä? 

On tullu mieleen tällainen ruohonjuuritason ajatus.  Pitäiskö pitää reilusti välivuosi. Harjotellaan ja harjoitellaan, kilpaillaan täällä kotosalla. Noita mäkiä törröttää monessa paikassa suurimman osan ajasta tyhjillään.

Se raha mikä menee ympäriin matkaamalla laitettaisiin nuorien kykyjen etsimiseen ja valmentamiseen. Itsetuntohan siinä menee koko hyppääjäkaartilta, kun raakileina joutuvat mailmalla kisailemaan ja hännänhuippuina  pärjäämmään.

Kyllä niitä uusia Matteja ja Toneja meillä on, kun rauhassa etsitään ja koulutetaan.

Pääsis Ahonenki eläkkeelle.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Sitä voi hypätä ikämiehenäkin sanoo ainakin Koljosen Teuvo. No Suomi on hukannut parhaan terän mäkihypyssä, silloin aikoinaan sen kiiman mäkeen antoi Niilo Halonen ja Veikko Kankkonen.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Kiitos kommentistasi Ari. Joo, he olivat se eka sukupolvi nyt pitäisi löytää se kolmas.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Veikko Kankkosen aikana hypättiin villapipo päässä, kun ensimmäiset kypärät tulivat naureskeltiin. Sitten tuli Jan Boglöv joka keksi veetyylin ja sillekin naurettiin. Kypärä pienensi ilmanvastusta ja veetyyli paransi kantavuutta ilmassa. Nyt kaikki hyppäävät kypärä päässä ja veetyylillä.

Bjørn Wirkola tuo norjalainen mäkihyppääjä ja jalkapalloilija, jonka huippuvuodet ajoittuivat 1960-luvun loppupuoliskolle rikkoi Kankkosen kultaketjun.

Wirkola voitti 1966 Oslossa maailmanmestaruuden sekä normaali- että suurmäessä. Hän voitti myös Keski-Euroopan mäkiviikon kolme kertaa peräkkäin vuosina 1967–1969.

Sen jälkeen ehkä 1975 ponnahti ilmoille paperipainoksi mainittu Toni Innauer ja Matti Nykänen sitten korkkasi 80-luvun jota jatkoi Jens Weisflog.

Suomella oli hetkensä joukkuemäessä ja muutenkin, vaikka vastassa olivat Martin Schmitt, Sven Hannawald, Adam Malysz, Thomas Morgenstern ja Kazuyoshi Funaki.

Nykänen, Ahonen, Puikkonen, Nieminen...

Sitten lopetin seuraamisen, en edes tiedä ketä siellä nykyisin hyppäävät.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #6

Onhan Ari Alsiota sen verran valistettava, että tämän päivän hyppääjiä ovat Andreas Alamommo ja Antti Aalto. A-ryhmää se on Ahonenkin, joka yli-ikämiehenä edelleen tulee mäestä alas.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #6
Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #8

Harri oli suomalaisista eka, mutta ulkolaisia taisi olla joku toinenkin tai muutamia.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Jos ajatellaan että tuotos on yhtäkuin menestyminen kilpailuissa niin mäkihyppäyksessä on tosi huono panos tuotos suhde. Mutta eihän rahan aina pidä ollakkaan keskiössä.
Asiaa tarkemmin tuntemattomana tekisi mieli sanoa että valmennuksen kohdalla on jotakin pahoin pielessä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ei taida hyppääjille rahoja riittää pomoille heidänkin edestä. Siinä ehkä yksi syy heikkoon menestykseen.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Huimapäille tullut paljon muita harratuksia, niin mäkeen ei riitä väkeä? Että Suomella on ikämieshyppääjiä viittaa nuorison vähäiseen harrastuneisuuteen.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Olin Salpausselällä katsomossa, kun Toni Nieminen leiskautti huippuhyppynsä. Toni taisi olla nuorimpia, lahjakkaita hyppääjiä Matti Nykäsen ohella.

Hyppääjän ura on verraten lyhyt ja monet ajautuvatkin sitten menestyksensä siivittäminä yrittämään monenmoista. Matti ja Tonikin ovat kokeneet taloudellisen romahduksen sen uuden yrittämisen myötä.

Jotenkin toivoisi, että nuoret kotkat saisivat henkistä tukea urheilu-uran loputtua. Helppoa ei ole pudota korkealta monttuun.

Mitä taas tulee tuohon nolo-oloon, niin urheilussa hyväksyttyä on vain voitot. Kansan tuomiot voivat olla mielelle tuhoisia. Henkistä kanttia ei niin vain vahvisteta - voitot tuovat itsevarmuutta, mutta sen varassa ei pelkästään mentaali vahvistu.

Harjoitus tekee mestarin. Ainakin heistä, jotka luottavat itseensä ja saavat riittävästi niin taloudellista kuin henkistä tukea.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Hei, kiitos kommenteista. Joku viisastenkivi tulisi löytää onhan mäkihyppy ollut meille penkkiurheilijoille mieluisa laji. Kyllä ne urheilijat faneja tarvitsee.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Uskoisin, että vapaaehtoisia nuorten kanssa puljaajia tarvittaisiin, eli vetäjiä, jotka saavat porukat innostumaan.

Se maailma jossa minä olin lapsio, oli täysin erilainen kuin tänään. Ei ollut mitään muuta kuin mäki ja lumi, ei edes televisiota ollut varhaisnuoruudessa meillä kotona. Luistinradalla käytiin ja hyppyrimäessä, murtomaanhiihtoa ja pulkkamäkeä. Siinä lapsuus, lumisodan ja kukkulanherran ohessa. Nykyisin on muita virikkeitä ja huipulle pyrkivät yksilöt jäävät yksin, kun porukat pelaavat jotain nykyaikaista. Siihen tarvittaisiin nyt niitä huoltajia, jotka olisivat samalla nuoren kavereita ja valmentajia.

Mahdollisuuksia olisi mutta aika ja kaveripiiri ovat suuntatuneet muihin toimiin.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Kiitos kommentistasi, mutta tuota ihmettelen miksi muiden maiden nuorilla on vielä intohimoa mäkihyppelyynkin, ja tulokset ovat hurjat.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset